Toiminnallisesta neurotieteestä uutta näkökulmaan selkäpotilaan kuntoutukseen

Kirjoittaja: Pertti Vehkavuori

Aloitin fysioterapiaopintoni Tampereella vuonna 1989. Muistan hyvin, miten opintojen alkuaikoina tutkimme toistemme ryhtejä luotilangan avulla. Ajan yleisen ryhtikäsityksen mukaan minua opetettiin asettamaan jalkateräni suoraan eteenpäin sekä jakamaan painoa tasaisesti molemmille jaloilleni. Myös pääni asentoa korjattiin ohjaamalla leukaani vaakatasoon. Kyseistä asentoa olen sittemmin yrittänyt opetella vuosikausia huonolla menestyksellä, kunnes vuonna 2017 tutustuin ensimmäisen kerran sensovalmentajaan. Hän osoitti minulle hermostoni toiminnan avulla, että asentoni painopiste saakin kohdistua enemmän oikealle jalalle. Lisäksi sain kuulla, että oikealle jalkaterälleni  on hyväksi kaartua hieman ulospäin ja leualleni parasta osoittaa alaspäin. Tajusin välittömästi tämän olevan juuri minun asentoni.

Toiminnalliseen neurotieteeseen perustuvan Sensovalmennuksen alkuperä on urheiluvalmennuksessa. Sen oppi-isinä voidaan pitää Ranskalaista Ralph Hippolyteä ja Sveitsiläistä Bertrand Théraulazia. Valmennus on kehittynyt pääosin heidän 1980-luvulla tekemiensä havaintojen ja tutkimuksien pohjalta.  Toiminnallisen neurotieteen syntyyn on toki osaltaan vaikuttanut myös eri alojen asiantuntijoiden, kuten psykologien ja tutkijoiden, havainnoit ihmisen synnynnäisistä fyysisistä ja psyykkisistä toimintatavoista edeltävien vuosisatojen aikana. Sensovalmennus perustuu aina hermoston synnynnäisen toiminnan kartoituksiin, joita kuvaillaan Sensoprofiili™ ja Kehon Tiedostamattomat Vaikuttimet™ palautteiden avulla.

Jokaisella meistä on yksilöllinen hermosto. Tällä hetkellä hermostosta tunnetaan 504 erilaista yksilöllistä kombinaatiota. Valitettavasti vain 20 % yksilöistä tunnistaa synnynnäiset vahvuutensa. Loput 80 % toimii ympäristöstä omaksumiensa mallien mukaisesti. Omien synnynnäisten vahvuuksien tunnistaminen mahdollistaa toimimisen vapaan hermoston kautta. Toisin sanoen aivot pystyvät tiedostamattoman mielen välityksellä lähettämään keholle jopa 3 000 000 000 bitin verran informaatiota sekunnissa. Sen sijaan suoritushermoston kautta toimiessa tietoinen mieli yltää vain noin 40–50 bittiin sekunnissa. Ero tiedonkäsittelyn nopeudessa tietoisen ja tiedostamattoman ajattelun välillä on siis valtaisa.   

Toiminnallisella neurotieteellä ja Sensovalmennuksella on useita hyötyjä selkäpotilaan hoidossa. Näistä haluan tuoda esiin muutaman oleellisimman. Ensinnäkin potilas oppii Sensovalmennuksen myötä tiedostamaan juuri itselleen optimaalisen ryhdin, sillä sama asento ei ole kaikille paras mahdollinen. Toiseksi tämä oppii voimaharjoittelussa tiedostamaan, kannattaako harjoitukset tehdä konsentrisesti vai plyometrisesti, miten käsiä kannattaa käyttää sekä missä asennossa vartalo toimii harjoitellessa parhaiten.  Kolmas tärkeä oppi on, miten omat jalkaterät toimivat kävellessä optimaalisesti.

Ei ole esimerkiksi tavatonta, että selkäpotilaat, jotka ovat voimaharjoitelleet perinteisellä, yleisesti käytetyllä kyykkytekniikalla, ovat kokeneet harjoittelun pahentaneen kipuja. Sama harjoitus onnistuu kuitenkin ilman kipuja sen jälkeen, kun kyykkytekniikka on vaihdettu yksilön omalle hermostolle sopivaksi. Kun oppii tunnistamaan oman Kehonsa Tiedostomattomat Vaikuttimet™, oppii samalla kunnioittamaan omia voimavarojaan paremmin. Tämän myötä kykenee paremmin välttämään muun muassa kehon ajamisen ylirasitustilaan, mikä voi itsessään aiheuttaa selkäkipuja tai pahentaa jo valmiiksi vaikeaa tilannetta.

Oma haasteensa ovat sensomotoriset primitiivirefleksit, jotka ovat kehon tahdosta riippumattomia reaktioita erilaisiin ulkopuolisiin stimulaatioihin. Primitiivirefleksit ilmestyvät sikiöiällä ja näkyvät voimakkaimmin lapsella ensimmäisen ikävuoden aikana. Noin kolmanteen ikävuoteen mennessä refleksien pitäisi sammua. Primitiivirefleksit saattavat kuitenkin pysyä aktiivisina aikuisikään saakka. Ne voivat myös ilmaantua uudelleen myöhemmällä iällä päävamman tai keskushermostoa rappeuttavan sairauden seurauksena. 

Fyysiseen toimintakykyyn primitiivireflekseillä voi olla vaikutusta; esimerkiksi kroonisilla alaselkäkipupotilailla ne olivat yhteyksissä muuttuneisiin syvien vatsalihasten toimintamalleihin. Monella kroonisella selkäpotilaalla on todettu olevan enemmän primitiivirefleksejä jäljellä kuin terveselkäisillä. Esimerkiksi moro-refleksi saattaa vaikeuttaa usean vaikeasti parantuvan selkävaivan kuntoutumista.

Toiminnallinen neurotiede tuo selkäpotilaan kuntoutuksen uusille urille. Sen avulla löytyy kuntoutuksen onnistumiselle välttämättömät yksilöllisyys ja synnynnäisen hermoston toimintatapojen huomioiminen. Erityisesti tapauksissa, joissa asiakkaan kokemalle kivulle ei löydy perinteistä rakenteellista tai lihastoimintaperusteista syytä, on toiminnallisen neurotieteen avulla löydetty tarvittava apu selkäkivulle. Suosittelen käymään selvittämässä oman kehon vahvuudet ja mahdolliset refleksit, sillä niiden hoitamisesta voi löytyä merkittävää apua kuntoutukseen.  Apua osaavat antaa koulutetut Sensovalmentajat™. Refleksikartoituksessa puolestaan palvelevat Senso Reflex Expert™ kuntouttajat.