Toiminnallisen neurotieteen juuret löytyvät neurotieteistä. Oli kyse sitten pelkästä neurotieteestä tai toiminnallisesta neurotieteestä, kumpaakin on tutkittu ja hyödynnetty monin eri tavoin läpi historian. Tämä artikkeli ei pyri olemaan tyhjentävä läpileikkaus neurotieteen historiasta, eikä sen nykyaikaisimmasta versiosta eli toiminnallisesta neurotieteestä. Tämän artikkelin tarkoitus on valaista tiivistetysti ja ymmärrettävästi sellaisen toiminnallisen neurotieteen historiaa, joka tähtää yksilön arjen suorituskyvyn ja hyvinvoinnin edistämiseen. Tietyllä tavalla voisi sanoa, että kyseessä on ”stoinelaisen” toiminnallisen neurotieteen historia.
Aivojen toiminta ja niiden vaikutus ihmisten arkeen ovat pitkään olleet tiedettä tekevien huomion kohteena, siinä missä parempaa arkea tarjoavien keskuudessa yhtä lailla. Vaikka toiminnallinen neurotiede on yksi uusimmista tieteenaloista maailmalla ja erityisesti täällä Suomessa, juontavat sen juuret kauas historiassa.
Kuva: Toiminnalliseen neurotieteeseen vaikuttaneet tiedemiehet ja tieteenalat. Hilppa Venho, Opinnäytetyö YAMK, 2018 Thesus.
Oheinen kuva tarjoaa yhden mielenkiintoisella tavalla historiaa läpileikkaavan kuvan toiminnallisen neurotieteen kehittymiseen vaiheista ja siihen vaikuttaneista henkilöistä. Kuva antaa selkeän käsityksen siitä, että toiminnallinen neurotiede kattaa laajasti eri tieteenaloja. Myös toinen merkittävä seikka tulee hyvin selkeästi esille: toiminnallinen neurotiede ei ole yhden kaverin keksintö, vaan siihen ovat vaikuttaneet monet eri henkilöt.
Vaikka edellinen kuva työ hyvin esille monia toiminnallisen neurotieteen kehittymisen kannalta merkittäviä henkilöitä, on tarpeellista tuoda esiin lisää henkilöitä, jotka ovat vaikuttaneet erityisesti ”stoinelaiseen” toiminnalliseen neurotieteeseen.
Yksilön arjessa toimimisesta puhuttaessa on vaikea ohittaa C.G.Jungia. Nykyään melko moni psykologian silmin ihmisen käyttäytymistä havainnoiva suuntaus on vähintään saanut alkuvaikutteensa Jungin typologiasta. Mielenkiintoista toiminnallisen neurotieteen kannalta on se seikka, että 1970-80 luvun vaihteessa New Yorkin yliopiston proffa Walter Lowen halusi osoittaa jungilaisen psykologian ja kaikki muuta samankaltaiset ”pehmotieteet” olevan höpöhöpö asioita, jotka eivät löydä ihmisen aivoista mitään todellisuuspohjaa. Lowen yhdessä muutaman muun tiedemiehen kanssa tekivät uutterasti tutkimusta aiheesta haluten tuoda esiin aivojen monimutkaisen tavan toimia, jota ei voisi rinnastaa millään tavalla jungilaiseen 16 eri käyttäytymisen malliin. Dichtomies of the Mind on kirja, jossa Lowen ryhmän tutkimustuloksia esitellään. Mielenkiintoista oli, että Lowen päätyi toteamaan aivojen aktivoituvan 16:lla erilaisella tavalla juuri kuten Jung oli melkein 100v aikaisemmin ihmisten käyttäytymistään analysoimalla todennut.
Tämä Lowenin tutkimus on yksi merkkipaalu toiminnallisen neurotieteen saralla. Se todistaa erityisesti kehossamme, nimenomaan aivoissa tapahtuvista yksilöllisistä eroista, joita tulisi kunnioittaa. Toinen yhtä tärkeä merkkipaalu on belgialaisen fysioterapeutti-osteopaatti Godelieve Denys-Struyfin (myöhemmin GDS) havainnot lihastoimintaketjujen yhteyksistä kognitiivisiin ja emotionaalisiin toimintoihimme. Usein sanotaan, että mieli ja keho ovat toisiinsa sidoksissa, GDS oli yksi ensimmäisistä, joka pystyi sen meille osoittamaan.
Jos jollekin henkilölle halutaan antaa muita enemmän valokeilaa erityisesti eurooppalaisen toiminnallisen neurotieteen osalta, se henkilö on Haitissa syntynyt Ranskan passin omaava Ralph Hippolyte. Hän on alkujaan koonnut käytössämme olevan toiminnallisen neurotieteen työkalut. Ralph oli tuolloin huippu-urheilijoiden valmentaja ja valmentajien kouluttaja. Toimiessaan valmentajana Ralph aloitti urheilijoiden ja koulutettaviensa profiloinnin. Profiloinnilla tarkoitetaan tässä yhteydessä yksilöllisten hermostollisten eroavaisuuksien havainnointia. Ralphin silmiin oli jo aikaisemminkin, osana amerikkalaisissa yliopistoissa suorittamiaan psyykkisen valmennuksen opintoja, osunut useita kirjoa ja artikkeleita profiloinnin merkityksestä yksilöllisyyden löytämisessä.
Lopullinen sytyke toiminnallisen neurotieteen puolelle oli J.P. Niednagelin kirja Yours Keys to Sport Success. Vaikka kirja oli Ralphille ja hänen sen aikaiselle kollegalleen sveitsiläiselle Bertrand Theraukaxille merkittävä sykäys, saman aikaan kirjan sisällön puutteet iskivät silmille. Näitä puutteita olivat mm. kyselykaavakkeiden eli itsearvioinnin käyttö profiloinnissa ja liian vähäinen visioinnin ja näkökeskuksen toiminnan merkityksen huomioiminen.
Alkuaikoina eli 1980 luvun loppupuoliskolla ensimmäisiä Ralphin ja Bertrandin löytämiä profiloinnin alkeita kutsutiin nimellä Action Type Aproach. Silloin tarkoituksena oli yksilölliseen profilointiin perustuvien mentaalisten harjoitteiden käyttö urheilijoiden fyysisen suorituskyvyn parantamiseksi. 1990 luvun lopulla Ralph aloitti työskentelyn urheilumetodologian proffana INSEP:ssä (Ranskalainen yliopisto: National Institute of Sport, Expertise ja Performance). Osana palkkatyötään hän tutki eri urheilulajien huippuja ja huomasi miten erilaisilla lähestymistavoilla voidaan päästä samankaltaiseen huipputulokseen. Kaikki eivät toimineet samalla tavalla ja hermoston toimintaan perustuva yksilöllisyys korostui yhä uudelleen ja uudelleen.
Nykyään Ralph ei tee enää Action Type Approach työtä ja se on jäänyt Ralphin pitkäaikaiselle kollegan Bertrandin harjoittamaksi toiminnaksi. Jo tovin Ralph on halunnut työnsä periaatteita kuvattavan toiminnalliseen neurotieteeseen perustuvaksi IMSC toiminnaksi. IMSC toiminnassa yhdistyy eri tieteen alojen tutkimuksia. Vuosien varrella arvostettujen tutkijoiden, kuten R.Sohier, S. Zeki, K.H. Pribram, K.Benziger, R. Haier, R.W. Sperry, W. Penfield, J. Beebe, D. Nardi, H. Eysenck, M. Csikszentmihaly ja H.Noguchi, töiden avulla Ralph löysi keinoja todentaa toiminnallisten kartoitusten avulla, miten yksilöllisesti hermostomme yhdistää kehon, mielen ja tunteet.
Toiminnallisen neurotieteen perusteita esitellään toisaalla Stoinen nettisivuilla. Ralphille on ollut aina tärkeää, että tieteen parissa tehtyjen tutkimusten teoriat saadaan toimimaan yksilön arjessa ilman laboratorioita. Toinen tärkeä periaate Ralphille on ollut tutkimustulosten hyödyt ja mahdollisuudet tuloksen tekemiseen, oltiin sitten urheilemassa, kouluttamassa, kuntouttamassa, johtamassa, työtä tekemässä, terapiassa, vuorovaikuttamassa parisuhteissa – eli missä tahansa arjen tilanteessa.
Se, minkä tiede kertoo todeksi, Ralph on onnistunut soveltamaan käytäntöön. Tämä sama periaate löytyy myös ”stoinelaisesta” toiminnallisesta neurotieteestä: jos tiede kertoo jotain, tarkoittaa se arjessa ja yksilön hermoston toiminnassa tätä. Suomeen edellä kuvatun kaltainen toiminnallisen neurotieteen toiminta voidaan katsoa alkaneeksi 2005 Marko ”Makke” Siivosen muuttaessa Sveitsistä takaisin Suomeen. Makke ja Ralph aloittivat tiiviin yhä jatkuvan yhteistyön yli 20 vuotta sitten aluksi kouluttajina toisilleen. Ralph koulutti Makke toiminnallisen neurotieteen profiloinnin pariin ja Makke puolestaan Ralphia hermoston turhien liikemallien kartoittamisen, harjoittamisen ja hoitamisen maailmaan.
Makken ja Ralphin yhteistyön tuloksena ovat syntyneet Sensovalmentaja™ ja Sensocoaching™ koulutukset. Näiden lisäksi osataan tänään liittää myös yritysmaailmassa suosiota niittäneen D. Rockin Neuroleadeship Instituten lanseeraaman sosiaalisen kivun keskuksen toiminta osaksi toiminnallista neurotiedettä. Tällä hetkellä heidän yhteiset kehitystyönsä liittyvät laumakäyttäytymisen ja sosiaalisen elonjäämisvietin merkitysten selvittämiseen.’
Toiminnallinen neurotiede on erittäin laaja-alainen tieteenala. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Australiassa The Institute of Functional Neuroscience keskittyy työssään neuroplastisuuden löydösten avulla edesauttamaan yksilöiden hyvinvointia. Samaan aikaan jo kertaalleen mainittu Neuroleadership Institute, pääpaikkoinaan USA ja Englanti, keskittyy yksilöiden johtamiseen edistämiseen aivojen lainalaisuuksia kunnioittaen. Toiminnallisen neurotieteen rikkaus piileekin juuri siinä, että laajana tieteenalana se mahdollistaa monta eri näkökulmaa arjen askareittemme helpottamiseen.
”Stoinelaisen” toiminnallisen neurotieteen juuret ovat olleet aluksi urheilussa ja valmentamisessa. 2010 luvun alun jälkeen yhä voimakkaammin ”stoinelaisen” toiminnallisen neurotieteen hyötyjä ja mahdollisuuksia on alettu käyttämään liike-elämässä, kuntoutuksessa, opetuksessa ja jokaisen ihmisen omassa arjessa. Tätä kuvastaa osuvasti myös Stoine ry:n missio: haluamme tarjota Arkielämän neurotiedettä!